Leppoisa ja kevyt strategiapeli, jossa yrität sadan päivän aikana kerätä puita myymällä mahdollisimman paljon rahaa ja ennen kaikkea pysyä hengissä ankarassa korvessa.

Idle Productionsin työstämä Puupeli on hieno esimerkki siitä, miten kovinkin pieni asia voi saada ihmisen todella hyvälle tuulelle. Graafinen puoli ei oli kovin kummoista, mutta se on vain sivuseikka, joka johdattelee eteenpäin korpeen muuttaneen ukkelin kustannuksella pilailevaa pelin ideaa. Ajatus on myöskin sinänsä hyvä, ja jo ensimetreillä hullunkuriset kuvat ja tarmokas musiikki saavat melkein pelaajan kuin pelaajan vähintäänkin virnuilemaan hyväntuulisesti.

Puupeli ei ehkä yllä kärkipelien joukkoon, mutta on pienuudestaan huolimatta todellakin uskomattoman hyvää ajanvietettä. Miksi ryhtyä ammuskelemaan urakalla muita pelaajia, kun voit olla suuri ja mahtava puunhakkaaja keskellä synkkää ja elämää kuhisevaa korpea? Niin – mikäpä olisi mukavampaa kuin katsoa puiden kasvavan?

Puuparturi

Ernest von Näkkärin haamu kummittelee metsissä pelotellen viattomia metsureita.

Olet siis metsään muuttanut erakko, joka hakkaa suuria koivuja saadakseen niistä rahaa. Sinulla on sata päivää aikaa tienata niin paljon kuin mahdollista, eikä urakka todellakaan ole kaikkein helpointa hommaa. Olet kaikkien metsän vaarojen armoilla puhumattakaan hupenevista polttopuista ja ruoasta. Metsissä puunhakkaajilla riittää tietysti aina töitä, puhumattakaan tästä merkillisestä taikametsästä, jossa puut kasvavat aina yön aikana huimasti mittaa. Kasvu ei ole kuitenkaan taattua, vaan puulla pitää olla myös hyvä kasvupaikka. Jos toiset puut ovat liian lähellä, ei kasvamisesta tule mitään. Siksipä muita puita tulee niittää aina tarpeen tullen pois tieltä. Toiset puut eivät ole kasvun ainoa hidastaja, vaan metsässä asuvat eläimet saattavat myös käydä hurjiksi ja alkaa pitämään kekkereitä sinun puidesi kustannuksella. Hirvet, karhut ja jänikset ovat metsän ikuinen riesa, ja niiden rivejä täytyy tämän tästäkin harvennella haulikolla. Kaikki eivät tästäkään silti pidä ja eläinaktivistit ovatkin tarkasti hengittämässä niskaasi. Jos tapat liikaa eläimiä huviksesi, saatat saada huimia sakkoja tai joutua jopa putkaan. Tämä on tietysti kaikkein kurjin tilanne liiketoimintasi kannalta, eikä se käy missään nimessä laatuun. Niinpä sinun on jatkuvasti oltava varpaillasi ja mietittävä tarkoin, kuinka monta jänöjussia ammut tien varteen.

Hengissä pysyminen on metsän keskellä todellinen haaste. Ammutuista eläimistä saat ruokaa, joka hupenee hurjaa vauhtia ja on vähän väliä loppumassa kesken. Eläimiäkään ei kuitenkaan ammuta tyhjällä piipulla, ja haulikon ammuksia pitää vähän väliä ostella kaupasta lisää. Ruoan tarve on vielä suhteellisen helppo tyydyttää, mutta kun sinun on polttopuilla vielä pidettävä pikkuinen mökkisikin lämpöisenä ja valkea takassa, on paniikki valmis leivottavaksi. Polttopuita voi vain ostaa kiskurihinnoilla kaupasta, tai sitten tyytyä hakkaamaan niitä omasta metsästä. Puunhakkuu ei kuitenkaan käy aivan käden käänteessä, eikä kaikkein pienimmistä risuista saa poltettavaa tavaraa juuri nimeksikään. Niinpä rahamiehellä on tässäkin tilanteessa helppo nauraa.

Jos hiiren naksuttelu voisi tappaa…

Koko koti K-raudasta…

Pelin pelaaminen ja sisäistäminen on suhteellisen helppoa ilman ohjeitakin. Jokaista pikkuseikkaa on kuitenkin vaikea itse huomata, joten lueskelu ei tässäkään tapauksessa mene hukkaan. Perusperiaate kuitenkin on, että kun hiirtä naputtaa tarpeeksi kauan puun päällä, se ennen pitkää kaatuu maahan. Valitettavana seikkana tässä menetelmässä on se, että jos hiiri vähänkin liikahtaa puun päältä, on sen nakuttelu aloitettava kokonaan alusta. Naksuttelu ei lisäksi ole mitään kovin leppoisaa hommaa. Päivässä on tunteja vain rajoitettu määrä, eivätkä ne tunnu pelaajalle oikein millään riittävän. Kyllä muutaman puun, tai jopa useamman kymmenen, kaataa ihan moittimatta, mutta kun puiden hakkuu on sitä ainaista hiiren napin naputtamista, niin jossain vaiheessa sitä alkaa miettiä: ”Miksihän tästä ei makseta palkkaa?”

Harmillista sinänsä, ettei peli tarjoa kovinkaan paljon muuta. Potentiaalia varmasti olisi vaikka mihin hienouksiin, mutta pidemmän päälle alkaa koivujenkin kaataminen maistua ihan puulta. Katajat, koivut, männyt ja kuuset levittyvät kyllä mukavasti pelialueelle, mutta mitä paremmin pelisilmä kehittyy, sitä helpommaksi pelailu käy, ja sitä paremmat tulokset saa pelissä aikaan.

Ilo irti, halot poikki.

Superälykkäät metsäjänikset on opetettu näyttämään lentokoneille laskeutumiskäsimerkkejä.

Puupelin hauska toteutus kyntää kyllä ilon irti muutamasta tunnista kerrallaan, mutta taukoamaton pelaaminen päivästä toiseen ei ole kovinkaan suotavaa. Onhan tärkeää, että hiirikäsi pääsee myös vähän lepäämään. Uusien ennätysten tekeminen vaatii melkoisesti pelaamista, koska aina täytyy pelata tuo sadan päivän sessio. Toisinaan kuitenkin – kun pistelistassa on juuri saavutettu hurja pistemäärä – tuntuu siltä, että kaikki työ on kuitenkin niiden pisteiden arvoista. Silloin voi taas hetken paistatella kaveriporukan ihailun kohteena, kunnes joku päättääkin rikkoa hiellä ja verellä keräämäsi pistemäärän, ja koko ruljanssi alkaa taas alusta. Puupelistä on paljon iloa, mutta pienellä työllä siitä olisi voinut olla iloa vielä paljon enemmänkin. Mukavaa ajanvietettä peli tarjoaa kuitenkin tällaisenaankin, vaikka loputon jänisten ja nallekarhujen lahtaaminen haulikolla voikin johtaa jonkinlaisiin mielenterveydellisiin ongelmiin.

Lyhyesti

Leppoisa ja kevyt strategiapeli, jossa yrität sadan päivän aikana kerätä puita myymällä mahdollisimman paljon rahaa ja ennen kaikkea pysyä hengissä ankarassa korvessa.

Arvosana

Arvosteluperusteet