Invataxissa on tarkoituksena toimia invataksin kuljettajana, ja viedä asiakkaat heidän toivomiinsa paikkoihin. Tämä ei ole helppoa, koska äänet ovat hyvin epäselviä. Erikoisuutena äänet saa kuulumaan myös piipperistä. Åkesoftin tyylinäyte vuodelta 1994.

Välillä käy niin, että huolella suunniteltu ja taidolla toteutettu suomipeli jää vaille suuremman yleisön huomiota. Toisinaan taas parissa illassa huumorimielellä kyhätty tekele saavuttaa suosion, jota kukaan ei olisi osannut odottaa. Åkesoftin lippulaiva Invataxi kuuluu jälkimmäiseen ryhmään: harva suomipelaaja ei ole koskaan pelannut tuota taksipeliä, jossa ainoa tehtävä on saada selvää asiakkaitten puheesta.

”Millä me mennään kotiin?”

Yksityiskohta aloitusruudusta: Aritsoona-kyltti ja auton takaosa.

Pelin päähenkilö, Pentti-Antero Sillanköykäys, oli syntymästään asti vaikeasti vammainen. Lähestyessään kolmenkymmenen vuoden ikää hän kuitenkin kaikkien hämmästykseksi parani täydellisesti – ja samalla päätti ruveta invataksin kuljettajaksi. Pelaajan tehtävänä on sitten auttaa Pentti-Anteroa vaativassa työssään. Näiden tietojen lisäksi pelin taustatarinaan on lisätty kaikenlaista asiaankuulumatonta selostusta makkaratehtailijoista ynnä muista. Nämä ylimääräiset kiertelyt huonontavat tarinaa.

Pelialue on kartta, jossa on erilaisia kohteita, kuten rautakauppa, kirjasto ja mielisairaala. Kun invataksin asiakas lausuu matkatoivomuksensa, pelaajan täytyy napsauttaa vastaavaa paikkaa kartalla. Vaikeutena on se, että puhe on usein hyvin epäselvää ja välillä on melkein mahdotonta kuulla, mitä paikkaa pitäisi painaa. Äänet tosin oppii helposti muistamaan, jos peliä viitsii pelata pitemmän ajan. Jos kyytilään vie oikeaan paikkaan, saa lisää rahaa. Muussa tapauksessa menettää elämän, joita on pelissä vain kolme kappaletta.

Erikoisuutena piipperituki

Sorsapuisto ja McDonald’s kuuluvat Invataxin ajokohteisiin.

Invataxin grafiikka ei ole järin korkealaatuista. Erityisesti aloituskuvassa oleva auto on melko huolimattomasti piirretty, kartan toteutus on sentään vähän parempi. Pelissä myöhemmin näkyvä taksi on sekin aivan erinäköinen kuin alkuruudussa, ja kuva on ilmeisesti suoraan otettu jostain kuvakirjastosta. Pelin äänipuoleen on kuitenkin panostettu enemmän. Alussa oleva musiikki on mukavankuuloista, ja matkakohteet sanova ääni on myös tarpeeksi epäselvä, jotta pelissä on haastetta. Erikoisominaisuutena pelin äänet saa kuulumaan myös piipperistä. Tämä on miellyttävä yllätys vanhojen koneiden omistajille: erillistä äänikorttia ei tarvita.

Invataxi ei ole kovin pitkäikäinen peli, koska pelitasoja on vain yksi ja kohteiden määrä on rajallinen. Peliaikaa ei yhtään pidennä se, että tuloslista ei toimi oikein. Välillä tulos ei ilmesty lainkaan listalle, ja sittenkin se saattaa mennä väärään paikkaan. Pelin tekijöiden laiskuutta kuvastaa se, että tällaista asiaa ei ole viitsitty toteuttaa kunnolla. Siksi ei olekaan ihme, että Åkesoftin joukkio ei uskalla esiintyä omilla nimillään. Ani harva tietänee, keitä todellisuudessa ovat pelin ohjetiedostossa nimimerkeillä mainitut henkilöt.

Pilapelien ykkösluokkaa

Edelläolevan perusteella tuskin jäi epäselväksi, että Invataxi on alusta loppuun kieli poskessa tehty peli. Kuitenkin pelissä on monista muista pilapeleistä poiketen omaperäinen idea, joka varmasti on eräs syy sen menestykseen. Kenellekään muulle kun ei ole tullut mieleen tehdä peliä, jossa pääosassa on puheenymmärtäminen. Joka tapauksessa Åkesoftin nimi on jäänyt pysyvästi suomalaisen pelaavan kansan mieliin, ja se on kokonaan tämän pelin ansiota.

Lyhyesti

Invataxissa on tarkoituksena toimia invataksin kuljettajana, ja viedä asiakkaat heidän toivomiinsa paikkoihin. Tämä ei ole helppoa, koska äänet ovat hyvin epäselviä. Erikoisuutena äänet saa kuulumaan myös piipperistä. Åkesoftin tyylinäyte vuodelta 1994.

Arvosana

Arvosteluperusteet